Jatkuva vesisade sai kaivamaan psykologian kirjat esille ja perehtymään niihin. Kesälomaa on eletty jo sen puoleenväliin, mutta kaikki kesälle ominainen on jäänyt tekemättä. Turhauttaa tietää, että kun koulut alkaa sitä miettii vain mitä jäi tekemättä sensijaan että miettisi niitä kivoja kokemuksia.

Tottakai sitä on käynyt festareilla ja rullaluistelemassa, mutta aurinkoa olen ottanut vain kahdesti koko kesänä. Tuntuu kuin olisi turhaa hankkiutunut bikinikuntoon.

Jatkuva urheiluvimma ja ajatukset laihtumisesta tekee lähiympäristön ihmiset levottomiksi ja kyllästyneiksi, vaan minkäs itselleen mahtaa? Entä jossei ole muuta?

Olen huomannut että päiväkirjanpito ei onnistu minulta. Aina sitä innostuu ja innostus hiipuu.. Ehkä tänne voi avautua? Niin ajattelin kun loin Kulmikkaat kivet. Nyt tuntuu etten oikein osaa avautua tänne, mutta ehkä tämä on kuten uusi tuttavuus; kunnolla avautua voi vasta paremman tutustumisen jälkeen..