Elämäni lyhyesti syksystä tähän päivään:

-Koulu alkoi

-Laihdutus loppui

-Liikunta loppui

-Painoa n. 3 kg lisää..

Ei erityisen positiivisia asioita. Pääsin jo irti liiku ja laihdu-kierteestä ja olen voinut paremmin. Mutta nyt, tunnen luiskahtavani takaisin menneeseen. Olen koko syksyn ja alkutalven laskenut kaloreita ja välttänyt pahoja ruokia, mutta pystynyt kuitenkin nauttimaan esimerkiksi pussillisen salmiakkia toisinaan.

Haluan kytätä syömisiäni, haluan kontrollia elämään. Olen ajelehtinut päämäärättä monta kuukautta. Raskas olo tämän takia. Tiedän tämän olevan aluksi pala taivasta, hyvä olo kun vaa'an lukema pienenee. Raskas olo johtuu kuitenkin siitä, että tiedän elämäni muuttuvan helvetiksi, olenhan käynyt saman läpi ennenkin. Olen siis ihminen; en opi virheistä vaan teen ne uudelleen ja uudelleen...

Eniten vihaan sitä että minua yritetään parantaa ja pakottaa syömään. Äidin tuima ja halveksiva katse keholla, sukulaisten supattelu vanhempieni kanssa ja lopulta kaikki tuntuvat tietävän elämäni tilasta paremmin kuin minä. Ja jatkuva puuttuminen syömiseen, pakottaminen, huutaminen.. Se vie eniten voimia tässä omassa pienessä kisassani. Otan mittaa itsestäni.. Auta armias, mitä minun pitäisi tehdä?