Elämäni lyhyesti syksystä tähän päivään:

-Koulu alkoi

-Laihdutus loppui

-Liikunta loppui

-Painoa n. 3 kg lisää..

 

Ei erityisen positiivisia asioita. Pääsin jo irti liiku ja laihdu-kierteestä ja olen voinut paremmin. Mutta nyt, tunnen luiskahtavani takaisin menneeseen. Olen koko syksyn ja alkutalven laskenut kaloreita ja välttänyt pahoja ruokia, mutta pystynyt kuitenkin nauttimaan esimerkiksi pussillisen salmiakkia toisinaan.

Haluan kytätä syömisiäni, haluan kontrollia elämään. Olen ajelehtinut päämäärättä monta kuukautta. Raskas olo tämän takia. Tiedän tämän olevan aluksi pala taivasta, hyvä olo kun vaa'an lukema pienenee. Raskas olo johtuu kuitenkin siitä, että tiedän elämäni muuttuvan helvetiksi, olenhan käynyt saman läpi ennenkin. Olen siis ihminen; en opi virheistä vaan teen ne uudelleen ja uudelleen...

Eniten vihaan sitä että minua yritetään parantaa ja pakottaa syömään. Äidin tuima ja halveksiva katse keholla, sukulaisten supattelu vanhempieni kanssa ja lopulta kaikki tuntuvat tietävän elämäni tilasta paremmin kuin minä. Ja jatkuva puuttuminen syömiseen, pakottaminen, huutaminen.. Se vie eniten voimia tässä omassa pienessä kisassani. Otan mittaa itsestäni.. Auta armias, mitä minun pitäisi tehdä?

Totaalisen paska ilma suoraansanoakseni. Opinahjosta vinssatessa kastui housut ihan alkkareita myöten. Eikä todellakaan ole mikään kiva tunne kun pillifarkut liimaantuu sääriin ja farkuista liukenee väriä valkoisiin alushousuihin......

Koeviikko alkaa ensiviikon puolessavälissä ja tuntuu että vasta viikko sitten olisi alottanut koulun. Jos ilmat jatkuu tällaisina se on goodbye liikunta ja welcome aktiivinen opiskelu. En tiedä siis onko se hyvä vai huono juttu?

Taidan alkaa selailemaan ihmisten ruokablogeja ja etsiä jtn ihanuuksia huomiseksi ruaksi. Jotain kevyttä ja hyvää. Vaihteeksi kyttään syömisiäni kuin haukka, minkäs koira karvoilleen... Löytyisiköhän reseptejä missä käytetään herne-maissi-porkkanasekoitusta, olen syvästi ja peruuttamattomasti rakastunut siihen....

Maltoin vihdoin rauhoittua, koko päivän kokannut ruokaa pakasteeseen, leiponut ja siivonnut. Lukenut yhtä teosta josta kirjoitan äidinkielentunnille kirjoitelman. Alkanut kiinnostaa taas toimittajan ura. Freelancenä olisi kiva toimia. Lukio-opiskelijalle se on tosin kaukainen haave, saisi edes nykyisen koulun kunnialla loppuun. Haaveissa on myös oman kannettavan osto, mutta koska minulle luvattiin se jo yo-lahjaksi, ei ole järkeä vähiä tienestejä siihen tuhlata. Se auttaisi tosin kirjoittamisessa.

Suht. kevyt jakso menossa koulussa juuri nyt, mutta tunnen silti itseni kestoväsyneeksi. Huomaa ettei itsellä ole kaikki kunnossa kun kuuntelee jatkuvalla syötöllä Coldplayta ja tuijottaa ulos.

Mitä on odotettavissa? Miksi tulevaisuutta ei odota, vaan mieluummin makaisi vuosia sängyssä puoliunessa aivankuin halvaantuneet vanhukset sairaaloissa.

Niin karulta kuin se kuulostaakin. Nimittäin viimeinen päivä lomaa. Loman viimeinen päivä pitäisi käyttää rentoutuen ja herkutellen. Se on siis minun näkemykseni. Syön dippivihanneksia ilman dippiä ja kuuntelen White Stripesia. Olen pessyt vaatteita ja yhdet kengätkin, käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa ja katsonut viime viikon ohjelmia jotka tallensin digiboksiini. Mikä olisi rentouttavampaa ja herkullisempaa kuin lempiohjelma (Sinkkuelämää) katsottuna sateisena päivänä huovan alla.

Olen kauhukseni huomannut pystyväni elämään viikkoja ilman televisiota. En katso televisiota kuin yhtenä päivänä viikossa. Sinä päivänä (yleensä sunnuntaina) laitan ensi viikon ohjelmat tallennukseen (Greyn anatomia, Bones, Sinkkuelämää, C.S.I, Muodon vuoksi, Muodin huipulle jne.) ja samalla katson menneen viikon tallennukset. En katso siis mitään ohjelmaa silloin kun ne tulevat, vaan tallennan lempiohjelmani ja katson paremmalla ajalla. Ehkä olen koukussa tallentavaan digiboksiin, so what. Tallentamis-ominaisuus pitää minut ajan tasalla (/hengissä). Ehkä ensi kesänä ostan kesätienestirahoilla boksin jolla voi tallentaa kahta ja katsoa kolmatta kanavaa....

Aurinko paistaa - ei paista - taas paistaa - ei enää paista. Itse paistoin toisten iloksi pullaa. Söin itsekin, myönnän sen.. Tähän mennessä kertynyt siis 1000 kcal, suureksi osaksi pullan takia. Voin tosin syödä vielä jotain kevyttä, koska tänä iltana käyn hölkkäämässä eilisenkin edestä.

Lainasin mukavaa sänkylukemista, kirjan nimeltä Pikkulinnut. Eipä siitä sen enempää, jotka ovat lukeneet tietävät miksi se on hyvää lukemista iltahämärään..

Levoton olo. Ei tiedä mitä tekisi. Vielä ei viitsi lähteä lenkille, mutta silti tuntuu että on paljon ylimääräistä kulutettavaa.. Eikä se ole vain tunne. Tiedän että olen syönyt tänään paljon.. Toisinaan väsyttää henkisesti todella rankasti, eikä asiaa auta että vihaa itseään sen vuoksi.